Miten me tähän tultiin, fundamentalismi ja ehdottomuus nostaa päätään päivittäisessä keskustelussa? Ehkä yhteiskunnassamme ollaan lopulta tilassa, että olemme kulkeneet suvaitsevaisuuden kasvun tiellä niin suureen hyssyttelyyn - munattomuuteen ja johtajuuden katoamiseen? - että JÖÖ on tekemässä tuloaan takaisin.
Tämä tapa, jolla niitä haikaillaan, on yhtä kaikki surullinen. Eihän se ole "hyvän asian kohtuullinen palaaminen" vaan ihan median arkipäivää, puhua ja puhututtaa siitä mikä kohahduttaa. Journalismin henkilökohtaistuminen mausteenaan. Kansa taisteli - Timo T.A. Mikkosen perheen puolesta ja vastaan!
Tiivistetään siis yhteiskunnan kipu ja kadonneen johtajuuden tarve sumuverhoiseen ja symboliseen (arvo)keskusteluun "päiväkoti vs kotihoito", ikään kuin jompi kumpi olisi oikea ja toinen väärä, hyvä ja huono? Media nauttii paitsi sokeeraamisesta, erityisesti asioiden kärjistämisestä ja henkilöinnistä.
Ja kuten kaikki tunneperäiset uskon asiat, tässäkin on yhden asian fundamentalisteja molemmilla puolilla. Tilannekohtaisuus lienee silti ainoa toimiva malli, erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kesken. Mitä muuta ohjetta me olemme oikeasti tarvinneet Sokrateen jälkeen? "Ei ole myrkyllisiä asioita, on vain kohtuus".
Iltalehmäkin toivoisi vahvan johtajuuden palaavan - mutta vain kohtuuden kyydissä.
Tänään on taas Mikkosen perhettä tarjolla, Perho tuli taloon -ohjelmassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti