Kadonneen aarteen metsästäjät - johtajuus, tule takaisin!

Miten me tähän tultiin, fundamentalismi ja ehdottomuus nostaa päätään päivittäisessä keskustelussa? Ehkä yhteiskunnassamme ollaan lopulta tilassa, että olemme kulkeneet suvaitsevaisuuden kasvun tiellä niin suureen hyssyttelyyn - munattomuuteen ja johtajuuden katoamiseen? - että JÖÖ on tekemässä tuloaan takaisin.

Tämä tapa, jolla niitä haikaillaan, on yhtä kaikki surullinen. Eihän se ole "hyvän asian kohtuullinen palaaminen" vaan ihan median arkipäivää, puhua ja puhututtaa siitä mikä kohahduttaa. Journalismin henkilökohtaistuminen mausteenaan. Kansa taisteli - Timo T.A. Mikkosen perheen puolesta ja vastaan!

Tiivistetään siis yhteiskunnan kipu ja kadonneen johtajuuden tarve sumuverhoiseen ja symboliseen (arvo)keskusteluun "päiväkoti vs kotihoito", ikään kuin jompi kumpi olisi oikea ja toinen väärä, hyvä ja huono? Media nauttii paitsi sokeeraamisesta, erityisesti asioiden kärjistämisestä ja henkilöinnistä.

Ja kuten kaikki tunneperäiset uskon asiat, tässäkin on yhden asian fundamentalisteja molemmilla puolilla. Tilannekohtaisuus lienee silti ainoa toimiva malli, erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kesken. Mitä muuta ohjetta me olemme oikeasti tarvinneet Sokrateen jälkeen? "Ei ole myrkyllisiä asioita, on vain kohtuus".

Iltalehmäkin toivoisi vahvan johtajuuden palaavan - mutta vain kohtuuden kyydissä.

Tänään on taas Mikkosen perhettä tarjolla, Perho tuli taloon -ohjelmassa.

Herra Sanoma, myy minulle sunnuntai-tabloid!

Suomen suurimman ja kauneimman Printtimedian - Helsingin Sanomat ja Sanoma Oyj - uudistuksia näyttäisi oleellisimmin olleen satunnaisen matkailijan silmiin viime vuosina uudet tilauspaketoinnit sekä ilmaisjakelujen muodossa missio "Sanoma joka kotiin"?

Mitä uudistuksia sinä kaipaisit heiltä, printtimediaan tai Hesariin?

Tällä kertaa iltalehmä ei kritisoi suurta ja mahtavaa, vaan esittää rakentavan ehdotuksen tarjonnan monipuolistamiseksi. Miksi? Siksi, että sunnuntaina olisi niin hienoa selata junassa, rannalla, lentokoneessa tai muussa tuulen taikka tilanahtauden armoilla Hesaria?

Toiveeni siis olisi saada Hesarista asiajournalismia, hyvänmakuista viihdettä, kulttuuria ja uutisia sisältävä, helposti selattava monoliittinen - ei istuinseuraa terrorisoivia tai tuuleen pakenevia lakanoita sisältävä - sunnuntaijulkaisu. Yhtä laadukas kuin maan mainio Kuukautisliite, yhtä helppo ja raikas kuin NYT-liite, yhtä tuore kuin normaali sunnuntai-Hesari - Paperinkeräys Oy:n unelma.

Mainoksista voisi vähän tinkiä..

Jos tuollaisen saisin, palaisin HS:n lukijaksi.
Voi olla mahdoton ja turha asia haluttavaksi, haasteina ainakin sen suhde normi-Hesariin, NYT-liitteeseen ja vkl-Ilta-Sanomiin.

MOT ja siloiteltu sosiaaliporno - Troijan hevonen

Hätkähdytä, kohahduta ja sokeeraa!

Siitä on pitkälti kyse aikamme huomiotaloudessa. Syyttömistä viis.

Dokumentit ja asiaohjelmat ovat lanseeranneet lähes huomaamattamme mediaan tavan piilottaa tirkistelyä ja kauhistelua asialliseen pakettiin. Siistin retoriikan omaavassa asiaohjelmassa voidaan tehdä huolimatonta taustatyötä tai ylittää (vai alittaa?) hyvän maun tahi journalistiikan rajat taikka rikkoa jopa lakeja. Katsojalle on mahdollista syöttää rötösten paljastamisen varjolla tabloidimoraalia.

Sananvapaus on uutisoinnin yksityistävälle "human interest" -juorumedialle tärkeämpää kuin yksityisyyden suoja:

"Tuomio yksityiselämää loukkaavasta tiedon levittämisestä tuli miehelle ja toimittajalle sekä tämän esimiehelle. Sakkojen lisäksi he joutuvat maksamaan pojille sekä heidän äidilleen korvauksia henkisestä kärsimyksestä kullekin 5 000 euroa." Lähde: HS.

Toimitus oli haastatellut omalla nimellään ja kasvoillaan esiintynyttä insestistä tuomittua miestä. Korkein oikeus oli tuominnut heidät siitä syystä, että uhrit ovat ohjelman myötä olleet myös tunnistettavissa.

Tähän saakka ollaan tultu. Korkeimman oikeuden tuomion eroavaisuus olisi ennakkotapausten ja oikeuden soveltamisen osalta ymmärrettävää mutta ihan tavalliselle maallikko-iltalehmälle on melko käsittämätöntä, että tällainen tapaus on mennyt hovioikeudesta läpi tuomiotta?

Lasten ja hyväksikäytettyjen etu on asetettava tässäkin tapauksessa tuomitun edun edelle.
MOT.

Kuollut mies ei palttoota kaipaa

Eikä ajokorttia. Pitkän ilmaston ja kylmien välimatkojen maassa on tavallista puolustaa ikäihmisten ajokortteja. Nostamatta suurtakaan sensaatiota siitä, että kuollut mies ajoi jalankulkijaa päin autolla Lohjalla, voi tilastojen valossa ihan vakavasti kysyä, mikä on tärkeätä. Puutarhanhoito?

Kyllä, testosteroniteinikaahari on usein vaaraksi itselleen ja ympäristölleen, mutta niin on hauras vanhuskin. Häneltä jää eittämättä kauppamatkat tekemättä ja pakollinen muutto palveluiden äärelle nopeutuu, jos ajokortin ottaa pois.

Silti, edes ajoneuvon käsittelykoe voisi olla paikallaan ikäihmisillä ajokorttia uusittaessa.

Timo T.A. Mikkonen ja Timo T.A. Mikkosen kuva

Iltalehmä ei ole uskaltanut katsoa kokonaan TV-lähetystä, jossa Timo T.A. Mikkosen vaimo tilittää päivähoidosta koko kaistan leveydeltä. Ilmeisesti Timo T.A. on saanut kohdata lopulta vertaisensa tai voittajansa. Pitäisi ehkä sanoa, kloonannut itsensä.

Iltalehmän mielestä olisi tärkeää saada rva Mikkonen pois julkisuudesta eikä antaa hänen liehua siellä valtoimenaan mutta viihteellistyneen median mielestä hän on arvokkaampi juuri tuollaisena.

- Voisinko nyt puhua?
- ET. Puhut niin hölmöjä. Sitten kun puhut sydämestäsi, niin sitten saat

Youtubessa katsottavana, jos laajakaistasi on riittävän leveä rva Mikkoselle.

Emansipaatiokiihkonsa huumeissa elävää ihmistä on raskasta katsoa. Muu mielipide kuin hänen oivaltamansa totuus on yksinkertaisesti väärä. Surullista erityisesti sekin, että ihmiselämä voi olla niin lyhyt, että kiihkoilija ei ehdi saavuttaa ymmärrystä vapaudesta milloinkaan.

Todellista vapautta on saada valita toisinkin.
Vapaa ihminen saa olla vaikka vankina, jos itse niin haluaa.
Tietoisesti vankina. Useimmat vankilansahan ihminen rakentaa itse itselleen, huomaamattaan ja tiedostamattaan.

HS: Miehen kylkiluut?

Hesari alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän iltalehmiä. Viihde-kategoriassa se lienee pakko hyväksyä, joskin otsikoinnissa ei kategoriat erotu toisistaan millään lailla.

Iltalehmistön kestosuosikki vuosikymmenten ajalta on tänään päässyt Hesarinkin sivuille. Pitäisikö nyt huolestua Nykäsen Matin hengestä, kun häneltä on romuttunut ja murskautunut viisi kylkiluuta? Miten ihminen pysyy kasassa sellaisen jälkeen - jeesus-teipillä?

"Ex-mäkihyppääjä Matti Nykänen joutui onnettomuuteen espanjalaisella kartingradalla, kertoo Ilta-Sanomat. Turmassa Nykäsen viisi kylkiluuta murskaantui. " Lähde: HS: Matti Nykäsen kylkiluita romuttui kartingturmassa

Turha sinänsä saivarrella sanamuodoista - kun aviisia on myytävä, aviisia on myytävä. Journalismin koti ei oo enää täällä. Vai onko Matin kylkiluut sittenkin murskana? Jos kyse on murtumasta, niin vähättelemättä tapahtumaa ja sen aiheuttamaa kipua on syytä todeta, että kylkiluiden murtuma on hyvin yleinen ja arkinen - ja melko harvoin vakava - vamma.

IT-siat hirteen!

Ilta-Sanomat uutisoi edesmenneen TJ-Groupin johtajien korotetuista vankeustuomioista:

"Lisäksi KKO pysytti hovioikeuden ratkaisun tuomita kumpikin menettämään valtiolle rikoksen tuottamana henkilökohtaisena taloudellisena hyötynä lähes 7,8 miljoonaa euroa, yhteensä liki 16 miljoonaa euroa." Lähde: IS

Artikkeli herättää useanlaista kritiikkiä, joista käytämme tätä satunnaisesti valittua lähdeartikkelia esimerkkinä tämän päivän verkkojournalismista ja otsikoinnista:

1. Otsikointi: otsikon on tänä päivänä oltava myyvä. Sen tulee sisältää mielellään jonkinlainen henkilöön kohdistuva ("human interest") mutta vähintään yleisesti sensaatiohakuinen aspekti. Osuva pilkka tai iva lisää myös mediaseksikkyyttä. Oleelliseen tietosisältöön ei tule kiinnittää liiaksi huomiota. On hyvä painottaa seksikästä toimialaa, miljonääriyttä sekä "pomoutta".
   
2. Journalismin tila: otsikoinnin kohdalla tuli jo sanottua oleellinen, tämän tekstin otsikointi tiivistää sen tavalla, johon IS ei päässyt.
   

Journalismin laatu verkkojulkaisuissa tullee - toivottavasti - paranemaan siinä vaiheessa ainakin otsikoinnin osalta, kun journalismin laatua aletaan seurata kehittyneemmillä tavoilla kuin "hittien/sivulatausten" lukumäärällä. Mikä on journalistisen sisällön arvo?

Itse artikkelin aiheesta ja sisällöstä löytyy kritiikin aihetta, mutta se ei ole Ilta-Sanomien tai nykyjournalismin vika. Sen kysymyksen voi esittää oikeuslaitoksellemme. Tuomioistuin on hoitanut tässä tapauksessa lähinnä valtiontalouden kuntoon.

Entä huijatut osakkeenomistajat tai alas ajetun yrityksen henkilökunta, missä heidän vahingonkorvauksensa - edes symbolisena?

Lakeja ei ole milloinkaan liikaa

Oikeusministeri Tuija Brax katsoo, että oikeusistuimissa on varaa lisätä juttujen määrää. Sinne voidaan mm. tv-uutisten mukaan viedä tulevaisuudessa avoliitosta eronneiden puolisoiden riita-asioita kipoista ja sohvista, niiden omistusoikeudesta eron jälkeen.

"Oikeusministeri Tuija Braxille (vihr) keskiviikkona ehdotuksensa jättänyt työryhmä korostaa, että uudella lailla ei ole tarkoitus rinnastaa avoliittoja avioliittoihin. Avoliitot ovat yleistyneet 1970-luvulta alkaen, ja tilastojen mukaan noin joka viides perhe on avoliittoperhe." Lähde: HS

Aiemmin meillä oli olemassa avioliitto, joka oli niin romanttisluontoinen, juridinen kuin kirkollinenkin instituutio. Sittemmin yhteiskunnan sekularisoiduttua on aiemmin susipariudeksi haukuttu avoliitto, "common law marriage", yleistynyt hyväksytysti yhteisasumisen muodoksi. Sen lisäksi on mahdollista tehdä siviilivihkiminen, ja joitakin vuosia on ollut mahdollista myös virallistaa samaa sukupuolta olevien parisuhde.

Jollei noista parisuhteen juridisista virallistamisista - kirkollinen tai siviilivihkiminen taikka parisuhteen virallistaminen - mikään sovi parin pirtaan, voisi alkaa uusien lakien luonnin sijasta laajan valistuskampanjan, "susipari - kantakaa vastuuta lastenne ja puolisonne tulevaisuudesta!".

Jo nyt voi jokainen avopari sopia keskenään siitä, miten omaisuus jaetaan eron tai kuoleman kohdatessa:

"Avopuolisot voivat vapaasti tehdä erilaisia sopimuksia taloudellisesta suhteestaan. He voivat esimerkiksi sopia siitä, miten omaisuus jaetaan suhteen purkautuessa. Kuoleman varalta osapuolet voivat turvata toistensa taloudellisen aseman tekemällä testamentin." Lähde: Oikeuslaitos

Oikeusministeriön soisi olevan valtiovarainministeriön jälkeen ensimmäinen taho, joka jarruttaisi ylenmääräistä hallinnon paisumista. Ongelma ei ole avopuolisojen oikeudet vaan yleissivistys ja vastuunkanto itsestään. Holhoaminen ei ole ratkaisu.