keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Lex Nokia vs. journalismi

Kukaan ei ylläty, jos nykyisen median väitetään kilpailevan huomioarvosta ja korostavan julkaisemissaan jutuissa asiain shokeeraavia piirteitä. Monikaan ei ylläty, jos nykyisen median väitetään kilpailevan huomioarvosta ja vääristelevän asioiden oleellisuuksia. Moni yllättynee, jos asiat ovat kääntyneet päälaelleen uutisoinnoissa, erityisesti mutkikkaat asiat. Mitä Lex Nokia on - tiedätkö sinä?

Lex Nokiaksi kutsuttu lakiesitys on päätettävänä tänään eduskunnassa.

Uutta lakia viestinnän tietosuoja-aihe varmasti kaipaa, mutta onko tämä oikeanlainen tai onko tämä edes sellainen, jota asiasta päättävät tahot tai kansa luulevat sen olevan? Yrityksillä lienee oikeus toivoa "työvälineet ja työaika on työntekoa varten" -tyyppistä lähestymistä ja tällainen lakiesitys luo uudenlaista kulttuuria sen oikeuttamiseen.

Sitä mistä tässä esityksestä käytännössä on kyse, media ei tunnu välittävän tai ymmärtävän. Tänä aamuna tiivisti radio Voicen toimitus päivän uutisista keskustellessaan asian näin:
"tänään sitten päätetään eduskunnassa, saako pomo avata sähköpostisi"
Siitähän ei asiassa oleellisimmin ole kyse, vaan pikemminkin siitä, annetaanko yrityksille ja kaikille yhteisötilaajille oikeus luoda lähes minkälaisia tahansa seurantajärjestelyjä työntekijöiden käyttäytymistä "sähköisessä viestinnässä". Lakitekstissä puhutaan tunnistetiedoista - ei tietosisällöstä/sähköpostista itsestään.

Lakiteksti ei puhu siis rakkauskirjeistä tai liikesalaisuuksista - mutta yhteisö, joka alkaa lain tultua hyväksytyksi seurata kiellettyjen asioiden tekemistä analysoimalla tiedonsiirtologeja, voi luoda henkilökunnastaan tai käyttäjistään (?!) halutessaan täysin laillisesti sähköisen profiilin. Missä vietetään aikaa, mihin ladataan millaista aineistoa jne.

Tässä Lex Nokia FAQ on kuvattu asiaa monisanaisemmin EFFI:n (Electronic Frontier Finland) toimesta, silti kansantajuisesti, tässä pari otantaa heidän tekstistään:
"Lisäksi sähköisen liikenteen urkinta mahdollistaa tehokkaat automaattiset analyysimenetelmät, toisin kuin perinteisen kirjepostin tapauksessa. Näin organisaatio voi tarkkoja malleja siitä miten käyttäjät verkossa toimivat, vaikka viestien täsmällinen sisältö jäisikin lukematta."

"Vaikka yritys ja yhteisötilaaja hallinnoi viestintäjärjestelmiään samalla tavalla kuin kiinteistöään ja huonetilojaan, antaa uusi laki mahdollisuuden puuttua käyttäjän yksityisyyteen. Kulunvalvonnan laajentaminen vastaavalla tavalla voisi tarkoittaa jo ministeritasollakin mainostettua riisuutumista turvatarkastuksissa. Yksityisen viestinnän tietoihin ei edes poliisilla ole pääsyä ilman yhteisötilaajan suostumusta tai tuomioistuimen päätöstä, kun taas organisaatioille se halutaan sallia ilmoitusluontoisella toimenpiteellä."

"Hallituksen esityksellä on haluttu lisätä yhteisötilaajien valvontakeinoja laajentamalla tunnistamistietojen seurantamahdollisuuksia. Nämä tavoitteet jäävät toteutumatta vaikka lakiehdotus hyväksyttäisiin, sillä tunnistetiedot ovat täysin tehoton keino yrityssalaisuuksien vuotamisen estämiseksi. Lain hyväksyminen johtaisi siis vain perusoikeuksien heikkenemiseen."
Summa summarum:

1) Toisin kuin uutisointi tai kadunmies tahtoo asian ymmärtää, kukaan ei antaisi uudella lailla lupaa huolettomasti lukea sähköpostin sisältöä. "Työvälineet ja -aika työhön" -asenteella sen ei taasen pitäisikään olla iso juttu, olisi jo aika oppia lähettämään yksityisviestit gmaililla, yahoolla, hotmaililla tai luukulla jne?

2) Toisin kuin uutisointi tai kadunmies tahtoo asian ymmärtää, uudella lailla työntekijä tai muu yhteisöllisen sähköisen liikenteen käyttäjä joutuu luopumaan sähköisessä käyttäytymisessään yksityisyydensuojastaan, jos työnantaja niin haluaa, ja alkaa ylläpitää tarkkaa seurantaa ja henkilöprofilointia

3) Toisin kuin uutisointi tai kadunmies tahtoo asian ymmärtää, yrityssalaisuuksien paljastuminen tai suojaaminen eivät saa laista oleellista parannusta mutta yksityisyydensuoja saa oleellisen heikennyksen "lain turvalla".